Tiistaina lähdettiin tyttöjen kanssa kohti Turkua! Mua jännitti aika paljon lähteä kun tytöistä vain yksi oli mun pitkäaikainen ystävä ja loput kolme tyttöä aivan uusia tuttavuuksia. Junamatkaa tuli Turkuun täältä pohojoosesta melkein 9 tuntia (jep, kiitos vr ja routavauriot). Matkalla oli hyvin aikaa tutustua tyttöihin ja ne paljastuivatkin aivan mahtavaksi! Ja ei se matka, vaan ne matkaeväät. Mulla oli matkalle kassillinen ruokaa.
Keskiviikko aamun mietittiin sitten että voitaisiin mennä aikaisin jonottamaan, mutta ei kenelläkään tullut mieleen että ihan niin aikaisin istuttaisiin Turkuhallin edessä. 10 tuntia ennen konsertin alkua ulkona odottamassa, ilman mitään varustusta. Ja Turkuhalli on tosiaan keskellä ei mitään! No vieressä oli onneksi Starkki. Mahtoi kauppiaat katsoa kun käytiin päivän aikana siellä ainakin 10 kertaa vessassa, ostamassa karkkia ja kaiken huippu! Pepun lämmittimeksi ruohikon virheä terassimatto!
Järjestelyissä oli omat plussansa ja miinuksensa. Kiitos sille vartijalle joka päästi meitä halliin sisälle vessaan! Iso miinus sille järjestäjälle joka keksi tunkea varmaan tuhat ihmistä pieneen porraskuiluun. Päästiin ovista sisälle, kunnes seuraavat ovet edessämme oli kiinni. Tuhat kiihkeää fani pakkautuneena pieneen porraskuiluun, josta meinas happi loppua. Siinä sitten odottelimme kun joku lämppäs... Mutta isot kiitokset järjestäjille korvatulpista ja katsomoon tarjoillusta vedestä. Se oli tarpeen kun olin seisonut tunnin siinä kuilussa, toppatakki päällä ja janoisena.
Itse herra Enrique paukutti tunnin ja vartin pelkkiä hittejä toisensa perään ja eturivissä ainakin oli meininki katossa! Päätahti mahtoi olla hieman diiva, mutta se taustabändi oli aivan mahtava. Rakastuin Enriquen afrobasistiin. Haluan mun lapsille sellaiset hiukset.
will you marry me?
Oon ihan sulanu, taivaissa, pilvissä, en tahdo arkeen.
<3llä Noora
Ps. Miksi mä kirjotan tänne aina kun mun pitäis lukea Ruotsin sanakokeisiin?!?:D
Pps. Koskin Enriquen kättä, en ehkä enää koskaan pese käsiä. Eiku oho, pesinki jo.
