Mä oon hiihtäny viimeksi joskus ylä-asteella.Kerran. Sitä ennen ala-asteella. Nyt rohkaistuin kuitenkin kysymään siskon karhuja ulos mun kanssa. Treffien puitteet oli mitä loistavimmat. Vain minä, sukset, revontulet, ja tähdet. Otin varovasti tuntumaa uuteen tuttavuuteen. Etenimme hitaasti mutta ajattelin silti siirtyä seuraavaan vaiheeseen ja kokeilin varovaisesti luistelutyyliä. Etenin ilmeisesti hieman liian nopeasti kun sukset menivät heti ristiin... Suhteemme oli ilmeisesti voitelun tarpeessa. Treffit oli hikinen 5kilometrin kidutus. Mulla ei ole koskaan ollut tapana luovuttaa heti, ehkä tää juttu avautuu mulle sit seuraavilla treffeillä.
Huom ihana puhelinlaatu<3
Ei vaan mun ala-asteen todistuksessa luki " sisukas urheilija". Olin aina viimeisenä hiihtämässä letkan perällä koulun vanhoilla puusuksilla. Kasvoin siihen aikaan 15cm vuodessa ja sekosin omiin jalkoihini jopa suoralla tiellä, voitte kuvitella mitä se oli kun alla oli sukset! Olin jokaisessa ladun mutkassa pöpelikössä ja jos eksyin pois ladulta olin armotta nenälläni.Viime kesänä päätin että opettelen juoksemaan ja opin! Nyt päätin että opettelen hiihtämään! Ja perskule oon tuolla ladulla, persuus mustelmilla, niin kauan että munkin tyyli luistaa! Tällä hetkellä mun tyyli luistaa hyvin mutta lähinnä taaksepäin pepulleen.
No uho voi loppua jo huomenna ku on paikat niin kipeet etten pääse sängystä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti